Elämme ajassa, jossa monissa länsimaisissa yhteiskunnissa on jo paljon vaurautta, hyvinvointia ja materiaa, mutta viisautta ei harmillisesti usein niinkään paljon. On helppoa havaita, että eri some-kanavat pursuavat kiillotettuja profiileja, joissa huomiota on ostettu kalliilla tuotteilla ja markkinointirahalla. Usein kuitenkin tällaisissa profiileissa voi olla kyse paljolti feikattujen roolien näyttelemistä. Vaikuttajamarkkinoinnissa ihaillaan usein täydellistä itseilmaisua ja yksilön taitavuutta. Artistimaailmassa on paljon samaa ilmiötä. Taidokkuudella luonnollisesti viestitään asiantuntijuutta, mutta tarvitaanko välttämättä aina niin paljon turhanpäiväistä sälää koristeeksi? Lisäksi taidokkuuden lisäksi tarvitaan markkinoinnissa itse tunnetta, jos halutaan sanoa jotain tärkeää maailmalle. Koskettavimpia artisteja ovat kuitenkin usein ne, joissa on säröä tai tunnetta, sillä säröt ja tunteet ovat niitä kanavia, joita tarvitsemme nähdäksemme pilkahduksia toistemme sisimmistä. Aistiessamme toisen tunteita selvemmin ja paljaammin, voimme peilata paremmin myös omia tunteitamme.
HesaÄijä on yksi hyvä esimerkki siitä, että Rauman murre ja huumori arkipäiväisistä asioista voivat olla juuri se tervetullut roso, joka vetoaa ihmisiin somessa.
HesaÄijän musavideo Youtubessa:
Vaikuttajamarkkinoijien tulee muistaa, mikä vaikuttamisessa pohjimmiltaan on arvokkainta. Tarvitsemme erityisesti toisten ihmisten kohtaamista päivittäin. Kohtaamisiin keskittyessä on unohdettava oman navan tuijottelu ja egon turhanpäiväinen pönkittäminen hetkeksi, ja aistittava vuorovaikutus ja toisten ihmisten läsnäolo. Tarvitsemme tunteen siitä, että toinen on myös aivan samanlainen ja tavallinen ihminen pohjimmiltaan kuin meistä jokainen on. Yrityksen arjessa tämä näkyy erityisesti asiakaskohtaamisissa, joissa tärkeää on niin vuorovaikutus, mutta myös kuuntelun taito.
Kaikki tämä herättää pohtimaan, miksi monet meistä sitten ihailevat edellä kuvattua kiiltokuvamaista markkinointia, vaikka aitoudessa, luonnonmukaisuudessa ja yksinkertaisuudessa on monesti jotain paljon kauniimpaa ja herkempää? Jos kauneusihanteemme ovat tällä hetkellä niin vinoutuneita, että janoamme pelkkää glitteriä, tulee ne laittaa uuteen uskoon, ja tulevaisuudessa ihailla mieluummin jotain naturellimpaa ja aidompaa. Onneksi viime aikoina on ollutkin havaittavissa ilmassa jo vahvasti nousussa olevia vastatuulia pintaliidolle niin vaikuttajamarkkinoinnissa kuin yleisesti mediassa. Kuluttajina alamme ymmärtää, ettei feikki ole niin jännittävää kuin aitous.
Alma on hyvä esimerkki artistista, joka rikkoo perinteisiä kaavoja artistina olemalla ennen kaikkea oma persoonallinen itsensä.
Alman musavideo Youtubessa:
Kun jätämme turhien roolien esittämisen, voimme olla paremmin kiinni tässä hetkessä ja palata takaisin yksinkertaisten asioiden äärelle. ”Less is more” on tunnettu ja hyvä ohjenuora, joka pätee niin markkinointiin ja viestintään kuin yleisemminkin. Lisäksi tulee muistaa, ettei meistä kukaan ole oikeasti täydellinen. Epätäydellisyys ja aitous ovat kuitenkin niitä asioita, jotka tunnetusti saavat meidät ihmisinä myös rakastumaan ja kiintymään toisiin ihmisiin. Arvokkaat asiat, kuten aitous, eivät myöskään yleensä pidä niin suurta meteliä itsestään, mutta paradoksaalisesti niiden kauneuden salat piilevät juuri niiden häivähdyksen omaisessa herkkyydessä ja ohimenevissä pilkahduksissa, kun jokainen meistä parhaimmillaan raottaa esirippua, jonka taakse olemme verhoilleet itsemme. Se on sitä ihmisyyden sanatonta runoutta, jota meidän kaikkien kannattaisi oppia kuuntelemaan.
Marja Mikan & Oonan pienen ideoinnin avustuksella